Toivo ja Susanna Martéliuksen lapsilla ja heidän perheillään on aina ollut läheiset suhteet keskenään. Suvun keskuudessa heräsi halu tehdä jotain konkreettista tämän sukuyhteyden välittämiseksi nuoremmille polville.
Tämän sukutapaamisen yhteydessä syntyi ajatus sukuseuran perustamisesta. Tuona yhteisenä iltapäivänä laulujen, muisteluiden ja muun yhdessäolon lomassa läsnäolijoille ehdotettiinkin tätä. Kannatusta löytyi, ja saman vuoden syyskuussa pidettiin sukuseuran perustava kokous. Syntyi Toivo ja Susanna Martéliuksen Sukuseura r.y. Kuva otettu tuona päivänä.
Sukuseuran ensimmäinen hallitus muodostettiin siten, että kunkin Toivon ja Susannan lapsen perheestä valittiin yksi edustaja, tavallisesti perheen esikoinen; kaikkiaan siis yhdeksän. Toivon ja Susannan lapsista oli kolme vanhemman polven edustajina. Lisäksi valittiin yksi nuorisojäsen. Näin tuli hallituksen kokoonpanoksi 13 jäsentä.
Vuonna 1987 saatiin sukuseuralle rintamerkki, jota oli puuhattu jo vuoden päivät. Siitä tuli myllynkiven muotoinen, päällä M-kirjain Toivo Martéliuksen nimikirjoituksesta. Merkin suunnitteli Risto Martélius ja sen valmisti Naantalin Hopeapaja.
Samana vuonna tehtiin myös ensimmäinen yhteinen retki Nastolaan, jossa Toivon isä ja isoisä olivat toimineet mylläreinä. Oppaanamme toimi Toivon veljenpoika Kaleva Miilus esitellen meille pitäjää ja kertoen mieliinpainuvasti perimätietoa menneiltä sukupolvilta. Arrajoen alamyllyllä käynti lienee ollut kaikkien mukana olleiden mielestä retken kohokohta.
Sukuseura on tehnyt vuosien saatossa useita retkiä, mm. kotiseuturetki Mynämäellä sekä Ilmajoen musiikkijuhlat, Jaakko Ilkka-ooppera 1995, Lapinjärven retki 1997, Nastolan retki 1999, Verlan museo Jaala 2001 sekä Nastola ja Pajulahden urheiluopisto 2004. Useimpiin näistä retkistä on sisältynyt myös sukuseuran sääntömääräinen vuosikokous.
Sukuselvityksiä nykypäivään päin eri sukuhaarojen kohdalla on tehty useiden eri jäsenien toimesta. Vuokko Majaran tutkimus kattaa pääasiassa Lapinjärven Porlammin kylän Marttilan talon isännät perheineen. Näiden isäntien puolisoiden suvut ovat vielä toistaiseksi käymätön sarka, joka jossain vaiheessa tulevaisuudessa toivottavasti tulee selvitetyksi, ja tuo uutta mielenkiintoista ulottuvuutta tutkimukseen.
Sukuvaakunan teko oli työn alla useita vuosia. Heraldikko Jukka Suvisaarelta saatiin ehdotus jo vuonna 1992. Ehdotuksessa on sinisellä pohjalla hopeinen myllynkivi yläosassa ja kaksi tyyliteltyä kirkontornia alaosassa myös hopeisina. Vaakunaselitys perustuu suvun eri haaroissa kerrottuun perimätietoon papiksi lukemaan lähteneistä henkilöistä. Koska tätä tietoa ei sukututkimuksen keinoin voitu todistaa, jäi vaakunaehdotus niin sanotusti ”pöydälle” joiksikin vuosiksi.
11.11.1996, sen jälkeen, kun vaakunaselityksen papilliset viittaukset oli unohdettu, ja päädytty siihen, että kirkontornit kuvaavat Lapinjärven kunnan kahta kirkkoa, suomen- ja ruotsinkielistä, rekisteröitiin seuran sukuvaakuna Suomen Heraldisen seuran rekisteriin numerolla 758.
Virallinen vaakunaselitys kuuluu: Sinisellä kilvellä myllynkivi ja kaksi nousevaa apilahuippuista kärkeä; kaikki hopeaa.
Joulukuussa 1996 vaakunasta teetettiin ensimmäinen 50 kpl:n painos pöytästandaareja, joita on jaettu jäsenistölle merkkipäivinä. Vuoden 2005 sukujuhlaan mennessä jaettu on jo 60 viiriä. Tosin monet sellaiset jäsenet, jotka ovat perineet standaarin vanhempiensa jälkeen, ovat halunneet vain uuden oman tarran viirin jalustaan, eli fyysisesti jaettujen pöytäviirien määrä on pienempi kuin 60.
Toinen merkittävä saavutus on sukuseuran vanhimmalle luovutettavan symbolin valmistuminen vuonna 1997. Teoksen nimi on ’Siunaavat kädet’, ja sen on koivupuusta valmistanut Risto Martélius. Teoksessa koholla olevat kädet suojaavat valokuvatelinettä, johon sijoitetaan kulloisenkin suvun vanhimman valokuva. Teoksen takapuolella on suljettava lokero, jonne tallennetaan kunkin teosta hallussaan pitäneen edesmenneen suvun vanhimman valokuva.
Teos on siihen kiinnitetyn laatan mukaan sukuseuran omaisuutta, ja se palautuu aina takaisin seuralle, joka päättää seuraavasta teoksen haltijasta.
Teosta ovat suvun vanhimpina pitäneet hallussaan: Kaleva Miilus vuosina 1997-1999, Niilo Martélius 1999-2001, sekä sen jälkeen Irja Porekari, jonka hallussa teos on tällä hetkellä.
Kaukaisempien sukulaisten toivomuksesta sukuseuraa laajennettiin vuonna 1992 siten, että seuraan voivat liittyä kaikki ne, jotka voivat osoittaa polveutuvansa Lapinjärven kunnan Porlammin kylän Marttilan talosta, sekä näiden henkilöiden puolisot. Tätä kautta olemmekin saaneet uusia jäseniä, emme kuitenkaan siinä määrin kuin olisimme toivoneet. Laajennuksen yhteydessä seuran nimi muutettiin Martélius-sukuseura r.y.:ksi.